Kasvukritiikki liikkuu eteenpäin

Jos jokin poliittinen ajatus herättää ylimitoitetun hermostuneita reaktioita, ajatusta kannattaa hieman pureskella: se voi hyvinkin sisältää jonkun ajallemme tärkeän haasteen. Viime aikojen vasemmistopolitiikassa tällaisia ajatuksia on ollut kaksi: työpäivän lyhentäminen ja varovainen ymmärrys degrowth-ajattelulle (kotimaisittain kohtuutaloudelle). Jotkut ekonomistit onnistuivat hermostumaan jo siitä, että Li Andersson ilmoitti seuraavansa degrowth-ajattelua.

Näissä teemoissa kiteytyykin paljon aikamme tärkeimpiä kysymyksiä. Ajatukset ovat tietysti keskeneräisiä ja siksi liikkeessä: erityisesti degrowth-ajattelu kehittyy nopeasti. Hyvin pitkään degrowth tarkoitti ekologisesta huolesta seuraavaa vaatimusta bruttokansantuotteen supistamisesta. Ajatuksen mukaan saavutamme pian luonnonvarojen kulutuksen ja saasteiden määrän maksimin, minkä jälkeen on tavoiteltava negatiivista kasvua.

Tällä ajatuksella on kuitenkin selvät ongelmansa. Kasvun rajojen katsotaan nimittäin turhan helposti pakottavan ihmiset “tinkimään hyvinvoinnistaan”. Tällöin tullaan nostaneeksi BKT aiheettomasti jalustalle aivan uusklassisen taloustieteen tapaan, kun vedetään yhtäläisyysmerkit talouskasvun ja hyvinvoinnin välille.

Uudempi degrowth-keskustelu etenee kiinnostavampaan suuntaan ja pyrkii pikemmin kysymään, miten hyvinvointia voitaisiin määritellä taloutta laajemmin – ja uskottavammin. Tämä edellyttää kahta asiaa.

Ensinnäkin taloudellisesti arvokkaiden asioiden joukko on hahmotettava virallista taloutta laajempana. Yhteiskunnassa kun on valtava määrä talousjärjestelmää ylläpitäviä tärkeitä toimintoja ja vuorovaikutusta, jota virallisen talouden mittaukset eivät tunnista arvokkaiksi.

Toiseksi talous tulisi nähdä vain yhtenä rajallisena välineenä hyvinvoinnin tavoitteluun. BKT:n kasvulla on hyvät ja huonot hetkensä hyvinvoinnin indikaattorina, ja usein kasvuun myös liittyy kielteisiä sivuvaikutuksia. Tästä monilla taloustietelijöilläkin oli hyvä ymmärrys niin kauan kun taloustiede oli yksi yhteiskuntatieteistä. Esimerkiksi J.M.Keynes unelmoi maailmasta, jossa taloutta ei enää tarvittaisi hyvinvoinnin lisäämiseen: tuottavuuden kehityttyä tarpeeksi töitä tehtäisiin muutaman tunti päivässä, ja loppuaika olisi käytettävissä itsensä toteuttamiseen. Keynesin visio oli nimenomaan optimistinen hyvinvointiutopia, lupaus paremmasta – ja sikäli aivan muuta kuin ekologinen kriisipuhe.

Tällainen visio edellyttää ajattelutavan muutosta, mutta on ajankohtaisempi kuin koskaan. Palkkatyö vähenee joka tapauksessa automatisaation myötä, ja nykyinen järjestelmä jakaa työtä ja työttömyyttä hyvinvoinnin näkökulmasta järjettömällä tavalla.

Niinpä kun degrowth-ajattelu kysyy, miten hyvinvointi maksimoidaan työn vähentyessä ja virallisen talouden kasvun tuottamien hyvinvointitappioiden kasvaessa, se ansaitsee vastauksen.

Vasemmiston vastauksen pitäisi olla suhteellisen vaivatta muotoiltavissa. Siinä yhdistyvät perinteiset työväenliikkeen vaatimukset (työajan yhtäläinen lyhentäminen) sekä yhteisesti organisoidun omistuksen ja kulutuksen nostaminen kunniaan. Jos aiomme kuluttaa vähemmän luonnonvaroja hyvinvointimme kärsimättä, ratkaisu on jakaa työt paremmin ja kuluttaa enemmän yhdessä. Yhdessä kuluttaminen voi tarkoittaa mitä tahansa julkisten palveluiden laajentamisesta (kirjastot lainaamaan kodin käyttötavaraa) taloyhtiöiden yhteistilojen kautta netin kimppakyytiyhteisöihin. Ja yhteisen organisointi jos mikä tuuppii hyvinvointikokemusta eteenpäin ihmisen kaltaisella sosiaalisella olennolla.

En luottaisi helposti puheenjohtajaan, joka ei seuraa tällaisia keskusteluja.

 Julkaistu Kansan Tahdossa 4/2016

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s