Aikapankin ja Helsingin kaupungin seminaaria varten kirjoitettu puhe

Aikapankkien kaltaisten järjestelmien syntymistä voi pitää vallitsevien yhteiskunnallisten kehityskulkujen perusteella hyvin luontevana. Talousjärjestelmän kriisi, työttömyys ja sosiaaliturvajärjestelmän aukot saavat ihmiset etsimään uudenlaisia turvaverkkoja. Samaan aikaan yhä useammalla ihmisellä on myös kaipuuta jonkinlaiseen uusyhteisöllisyyteen, ja perinteinen vapaaehtoistoiminta on vaikeuksissa. On selvää, että näissä puitteissa syntyy järjestelmiä, jotka yhdistävät yhteiskunnalliset turvaverkot ja naapuriyhteisön luomisen sekä antavat vapaaehtoistyölle uusia sisältöjä. Aikapankki on erityisen myönteinen järjestelmä tässäkin kontekstissa siksi, että se edustaa innovatiivista rahan mahdollisuuksien ja rajojen kokeilua; pyrkimystä määritellä raha yhteisön ehdoilla.

Se yhteiskunnallinen haaste, mikä aikapankista syntyy, liittyy ennen kaikkea julkisrahoitukseen. Verotuksesta tulee keskeinen konflikti. Usean tasoisten rahajärjestelmien syntyminen on sinänsä myönteistä, mutta julkisrahoitus on totuttu organisoimaan yhden virallisen rahajärjestelmän kautta. Samoin hyvinvointiyhteiskunnan rakenne nojaa pitkälti työnteon verotukseen. Aikapankki voi herättää huolta siitä, onko siinä tarkoitus organisoida vaihtoa verotuksen ohi ja näin rapauttaa hyvinvointipalvelujen rahoitusta. Tämä on aiheuttanut tietynlaisia ylilyöntejä ja luonut tarpeettoman tulehtunutta ilmapiiriä verottajan ja aikapankin välille.

Oma näkemykseni on, että aikapankin kaltaiset toimintamuodot ja monitasoiset rahajärjestelmät ylipäänsä voidaan kytkeä osaksi hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita. Tämä on myös hyvin toivottavaa hyvinvointijärjestelmien tulevaisuuden näkökulmasta. Lähtökohdan täytyy kuitenkin olla, että näiden rahajärjestelmien toimintamalli ja ideologia tunnustetaan, eikä pyritä väkisin esimerkiksi määrittelemään aikapankin valuutalle ”vaihtokurssia” suhteessa euroihin. Aikapankissa mitataan vain ja ainoastaan työhön kuluvaa aikaa; sen kirjanpitojärjestelmä ei ota kantaa muihin rahajärjestelmiin ja arvomittoihin.

Olen raportissani ”Aikapankkien yhteiskunnalliset vaikutukset ja verotus” esittänyt yksinkertaista verotusmallia, jossa kaupunki perustaisi tilin aikapankin CES-kirjanpitoon. Tälle tilille voitaisiin kohdentaa ”toviveroja”, mallista riippuen joko olemassa olevaa toviveroa jota käyttäjä kohdentaa itse haluamaansa kohteeseen, tai vaihtoehtoisesti jonkin prosentin mukaan automaattisesti jokaisesta transaktiosta. Kaupunki voisi tehdä palvelupyyntöjä aikapankin järjestelmään aivan tavallisen käyttäjän tapaan, mutta tavallisista käyttäjistä poiketen sillä olisi automaattista saldokertymää.

Olennaista olisi, että ”kaupunki” merkitsisi tässä mahdollisimman pitkälle lähipalveluja. Soveltuvien organisaatioiden työntekijöillä tulisi olla laajat mahdollisuudet esittää palvelupyyntöjä aikapankeille. Näin vapaaehtoistoiminta ja julkinen palvelu vahvistaisivat toisiaan, ja luotaisiin uudenlaisia talkootoiminnan muotoja julkisten palvelujen ympärille. Esimerkkejä tällaisista organisaatioista voisivat olla päiväkodit ja asukastalot. Koska julkiset palvelut ovat ennen kaikkea ihmisiä varten ja ne myös vahvistavat paikallista yhteisöllisyyttä ja aktiivisuutta, olisi järjetöntä rakentaa vastakkainasetteluja aikapankin ja julkisten palveluiden välille.

Tämä kuitenkin edellyttäisi kaupungilta tiettyä aktiivisuutta. Ennen kaikkea täytyisi kyetä luomaan sopimus siitä, että veroviranomaiset hyväksyisivät tällaisen ”toviveron” aikapankin verotukseksi, ja sallisivat muuten aikapankeille täyden toimintavapauden. Luultavasti veroviranomaistenkin toiveissa olisi vetäytyä kunniallisesti teknisesti raskaasta mutta taloudellisesti vähämerkityksisestä eurojen ja tovien konversiosta ja verotettavuuden rajan arvioimisesta aikapankin sisäisissä toiminnoissa. Kaupunki voisi toimia tässä ”välittäjänä”. Se olisi luontevaa sikälikin, että kaupunki on omassa strategiassaan ilmaissut tukevansa aikapankkijärjestelmää.

Käsitykseni on, että onnistunut toviverokokeilu herättäisi vaihtoehtorahojen harrastajien piirissä mutta laajemminkin suurta mielenkiintoa eräänlaisena hyvinvointivaltion ainutlaatuisena tapana suhtautua aikapankkeihin. Vaarallista taas on, jos aktiivinen kansalaisuus ja hyvinvointivaltio pelataan jotenkin toisiaan vastaan.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s