Dublinin tyhjät kadut

Yhteiskuntatieteelliset tutkimusmatkat ovat avartavia. Vietin äskettäin viikon Irlannissa yrittäen selvittää, miksi irlantilaiset suostuvat maan pankkisektorin pelastamisesta johtuvien valtionvelkojensa maksamiseen.

Irlanti oli tasapainoisen julkisen talouden ideologian mallioppilas, kunnes täysin holtittomalla riskillä toimineet pankit päätettiin pelastaa vuoden 2008 finanssiromahduksen jälkeen. Mikään ei olisi estänyt Irlannin tuolloista hallitusta sanomasta, että näitä velkoja emme maksa. Hallitus päätti maksaa, ja seurauksena on valtava valtionvelka. Valtion maksukyvyn ylläpitäminen on edellyttänyt Troikan rahoitusta, jonka ehdot vaikeuttavat tilannetta.

Puolueiden kannat toki vaihtelevat. Oikeistohallitus päätti maksaa kaiken. Nyt hallitseva työväenpuolue periaatteessa neuvottelee velkojen ehtoja, mutta tuloksia ei ole nähty. Vasemmistolaisempi Sinn Fein haluaisi aloittaa tiukat neuvottelut velan määrän alentamisesta. Sosialistipuolueen mukaan maksamisesta pitäisi kieltäytyä yksipuolisesti.

*****

Varsinainen kysymys on kuitenkin se, miksi irlantilaiset eivät ole kaduilla. Jotain protesteja on toki nähty, mutta pankkituen kokoon ja röyhkeyteen nähden ne ovat olleet vaatimattomia.

Monet selittävät protestien vähyyden johtuvan ay-liikkeen kyvyttömyydestä. Sen uskottavuus meni Irlannin finanssitalouden hulluina vuosina, kun se asettui liian mukavasti vallan kylkeen. Heti asuntokuplan puhkeamisen jälkeen Dublinissa järjestettiin muutama suurempi mielenosoitus. Ay-johtajien noustessa lavalle väkijoukko käänsi selkänsä ja ryhtyi buuaamaan.

Toinen selitys on Troikan valta. Erityisesti komissio ja keskuspankki ovat painostaneet ja uhkailleet Irlantia valtavasti. Moni ymmärtää, että poliitikot ovat nielleet ylpeytensä.

******

Kiinnostavin huomio liittyy kuitenkin kollektiivisen itsesyytöksen strategiaan. Tämän selityksen kuulin sekä toimittajien, vasemmistopoliitikkojen että aktivistien suusta.

Kun toimintansa äärimmäisen riskialttiiksi virittäneiden pankkien, pankkien palvelemista korostaneiden valvontaviranomaisten ja oikeistopoliitikkojen yhdessä siunaama kupla puhkesi, mikä oli finanssieliitin reaktio? Raskaita virheitä oli mahdotonta kiistää.

Eliitti päätti puhua suureen ääneen virheistä – mutta koko kansan suulla. Lehtien pääkirjoitukset ja ministereiden puheet alkoivat täyttyä kollektiivisista itsesyytöksistä. ”Meillä kaikilla meni vähän överiksi”. ”Koko maa menetti harkintakykynsä”.

Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan ollut menettänyt harkintakykyään millään tavalla. He ainoastaan olivat ostaneet itselleen kodin markkinoilla vallinneilla hinnoilla. Hinnat olivat vallinneen politiikan takia ylikalliita. On hyvin kyseenalaista edellyttää moraalista itseruoskintaa tällä perusteella.

******

Finanssikriisin jälkeen on puhuttu paljon valikoivasta kapitalismista. Nykyjärjestelmässä pankkien voitot ovat yksityisiä ja tappiot (tarpeeksi suuriksi käydessään) sosialisoitu. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että sosialisoiduksi on päätynyt myös moraalinen vastuu.

Irlannissa strategia toimii valitettavan hyvin. Monet maksavat kiltisti ylisuuria asuntovelkojaan ”kulutusjuhlan” jälkeisessä kansallisessa synnintunnossa. Päälle hallitus kehittää koko ajan uusia regressiivisiä kulutusveroja ja maksuja.

Kriisiaikojen politiikan ydin onkin vastuun politisoimisessa. Toimivien protestien syntyminen edellyttää kykyä osoittaa tilanteesta vastuulliset tahot – ja ne tahot eivät ole ”me kaikki”.

Julkaistu Tiedonantajassa 26.9.2014

Advertisements

2 thoughts on “Dublinin tyhjät kadut

  1. “Brian had been keen to burn the big bondholders and we discussed this on a number of occasions. One morning I got a call about a quarter past eight and it was Brian. He told me that he was able to burn the bondholders and he was very happy because the European Central Bank President, Jean-Claude Trichet, had told him he could do it. This would have improved Ireland’s position significantly and it was going to be a big story, but later that day a now despondent Brian rang me back. He said Trichet had changed his mind because he realised that the main casualty if the bondholders were burnt would be big German and French banks. This was a disgraceful decision because the ECB is supposed to represent the interests of Europe generally, but they were clearly under the sway of the German and French banks. Even today, I still would not have much confidence in the ECB and until Europe gets a totally independent entity to defend its currency, the euro will remain a fragile currency.”

    Tätä löytyi tästä: http://www.irisheconomy.ie/index.php/2014/09/28/mcsharry-on-trichet/
    Eli vaikka Irlannin hallituksella olisi muodollisesti ollut valintaa ei maksaa, mutta politiikan takia se ei käynyt. Se olisi luultavasti ollut samaa riippumatta siitä, oliko oikeisto- tai vasemmistohallitus.

    • Joo, noinkin. Mutta aina voi haastaa. Irlannin kohdalla on kysymys siitä, lähteekö hallitus haastamaan Troikkaa. Mahdotonta se ei ole. Parhaiten onnistuisi tietysti vastaavassa tilanteessa olevien maiden yhteisrintamana, ainakin Kreikan kanssa. Teknisesti, kuten sanotkin, kieltäytymiselle olisi ollut ilman muuta hyvät perusteet.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s