Valtioiden velkasovittelu etenee Suomen vastustuksesta huolimatta

Tiistaina 9. syyskuuta YK:n yleiskokous hyväksyi aloitteen pysyvän valtioiden velkajärjestelymekanismin suunnittelemiseksi. Venäjä liittoutui eteläisen pallonpuoliskon maiden kanssa. Suurin osa EU-maista äänesti tyhjää.

YK:ta juhlapuheissa korostava Suomi oli yksi kuudesta velkajärjestelyä vastustaneesta EU-maasta. Vastustajia oli koko maailmassa vain yksitoista. Suomi ajautuu outoon seuraan, jos se jatkaa vastahankaansa prosessin jatkoneuvotteluissa.

Kreikan vuoden 2012 velkasovittelu nosti eurooppalaiseen keskusteluun monelle köyhemmälle maalle tutun ongelman: ei ole olemassa juuri mitään vakiintuneita käytäntöjä valtioiden velkakriisien selvittämiseksi. Valtion maksukyvyttömyys aiheuttaa usein vuosien oikeuskäsittelyjä ja kiistoja velkojien välille.

Vuonna 2001 maksukyvyttömäksi ajautunut Argentiina käy yhä oikeutta veloistaan Yhdysvaltalaisessa tuomioistuimessa. Valtioiden kiristämiseen erikoistuneet korppikotkarahastot olivat ostaneet Argentiinan roskaluokkaan tippuneita velkakirjoja ja koettavat nyt saada perittyä lainoja täysimääräisinä.

Argentiinan lisäksi useat kymmenet Latinalaisen Amerikan, Afrikan ja Aasian maat ovat ajautuneet velkakriiseihin vuoden 1982 jälkeen.

Köyhimmät maat käyttivät 1990-luvulla kestämättömiä summia velkojensa maksuun, usein enemmän kuin esimerkiksi terveydenhuoltoon tai koulutukseen. Tilanne aiheutti hirvittävästi tarpeetonta kärsimystä.

Osa näiden maiden lainoista oli myönnetty kyseenalaisin perustein tai ne olivat jo kansainvälisen lain nojalla mitättömiä, mutta niitä perittiin silti takaisin. Korkeat korot tekivät kestävän velkatason saavuttamisesta käytännössä mahdotonta.

Lopulta Maailmanpankki taipui ja kehitti velkahelpotusohjelmia. HIPC- ja MDRI -nimisissä ohjelmissa oli ongelmansa, mutta ne auttoivat kohtuullistamaan kaikkein köyhimpien maiden velkataakkaa. Myönteiset vaikutukset olivat kiistattomia.

Kansainvälinen velkapolitiikka on tämän jälkeen monimutkaistunut. Velkahelpotusten hyöty voi osoittautua tilapäiseksi, sillä lainoja myönnetään ja otetaan edelleen kyseenalaisin perustein. Yksityisen velan osuus on rajussa kasvussa, kun aiemmin suurimpia velkojia olivat kehityspankit tai toiset valtiot. Velkahelpotusohjelman toteuttaminen on nykyolosuhteissa vaikeaa.

Kreikan velkakriisi oli erityistapaus eurojäsenyyden lisäksi muun muassa siksi, että maan velat oltiin myönnetty pääosin sen oman lainsäädännön puitteissa. Suurin osa valtioiden velkasopimuksista kirjoitetaan Yhdysvaltojen tai Britannian lainsäädännön pohjalta, mikä vaikeuttaa sovittelua. Valtioiden velkakriisit eivät ole loppumassa. Valtiollinen jatkuvuus ja peruspalvelut on silti taattava jo yksin demokratian ja ihmisoikeuksien nimissä.

Valtioilla ei ole konkurssisuojaa, ja velkoja voi jatkaa rahan puristamista rutiköyhänkin maan valtiontaloudesta periaatteessa niin kauan kun haluaa. Velallismaalla on toki velvollisuus taata kansalaisilleen peruspalvelut sekä kansainvälinen sitoumus köyhyyden vähentämiseen, mutta nämä seikat jäävät velan politiikassa sivuosaan.

Velkajärjestelyjen sattumanvaraisuus ei ole juuri kenenkään etu. Järjestelyt kuluttavat nykymuodossaan kohtuuttomasti aikaa sekä luovat epävakautta ja inhimillistä hätää. YK:n aloite pyrkii puuttumaan näihin ongelmiin. Tarvitaan selvät säännöt siitä, miten maksukyvyttömäksi ajautuneiden valtioiden velkoja järjestellään.

Siksi tarvitaan pysyvä, tasapuolinen velkasovittelumekanismi, joka ottaa huomioon velkojien lisäksi myös kriisimaiden tarpeet. Voi vain ihmetellä, miksi tätä ei olla saatu aikaiseksi maailmassa, jossa monia muita talouden ja yhteiskunnan alueita säädellään kansainvälisin sopimuksin.

YK on ainoa instituutio, jolla on riittävä kansainvälinen legitimiteetti hankkeen vetämiseen. Myös epädemokraattisempaa IMF:ia on esitetty vastaavan mekanismin perustajaksi. Toisin kuin YK, IMF ei ole kuitenkaan päässyt sanoista tekoihin.

Viime tiistain äänestyksessä suurin osa EU-valtioista äänesti siis tyhjää. Tyhjä ääni ei osoita suoraa tukea, mutta antaa mahdollisuuksia jatkoneuvotteluille. Suomi hankaloitti ei-äänellään tarpeettomasti aloitteen kehitystä ja käänsi näin selkänsä etelän talouksille.

Jatkossa täytyy pystyä parempaan.

Kirjoitettu yhdessä Matti Ylösen kanssa, julkaistu Voiman verkkolehdessä 12.9.2014

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s