Kaksi miestä, kaksi analyysia

Kapkaupungissa käydessäni sain tilaisuuden tavata kaksikin hienoa yhteiskunnallista toimijaa. Tim Jenkinin ja Jeremy Croninin henkilöhistorioissa on paljon yhteistä: molemmat harjoittivat 1970-luvulla maanalaista toimintaa apartheidia vastaan, minkä seurauksena molemmat päätyivät vankilaan. Jeremy istui 7 vuotta, Tim onnistui pakenemaan vuoden jälkeen. Molemmat jatkoivat toimintaansa maanpaosta käsin. Demokratiaan siirtymisen jälkeen molemmat työskentelivät ANC:n koneistossa.

Halutessani ymmärtää Etelä-Afrikkaa, arvostan näiden herrojen näkemyksiä varsin korkealle.

*****

Kun ANC aloitti hallituksessa, Etelä-Afrikan tulonjaon ginikerroin oli 0,64. Se kertoo aivan mielettömästä eriarvoisuudesta. Kymmenen vuotta myöhemmin ginikerroin oli korkeampi. Äänioikeus tuli, mutta taloudellista eriarvoisuutta ANC ei voittanut. Miksi?

Timin mielipide asiaan oli selvä: edustuksellisella politiikalla ei ole mahdollisuuksia. Taloutta hallitsevat kasvun lait, joista yksittäinen hallitus ei saa otetta. Ennen kaikkea nykymuotoiset rahainstituutiot tuottavat vaihtoehdottomuutta.
Tim kyllästyikin ANC:n virkailijan hommiin. Hän perusti CES-järjestelmän (community exchange system). CES on uudenlainen, ei-kapitalistinen rahajärjestelmä. Palveluita vaihdetaan tasa-arvoisessa hengessä. Suomessa CES tunnetaan nimellä aikapankki.

Timin mukaan yhteiskunnallinen muutos edellyttää rahan luonteen muuttamista. Muutoksen on myös lähdettävä pienestä ja paikallisesta. Makrotason politiikka tuottaa vain pettymyksiä: viimeistään fossiilisen energian hupeneminen torpedoi parhaatkin pyrkimykset. Ruohonjuuritasolta lähtevät vaihdannan instituutiot taas luovat tulevaisuuden kestäviä ja tasa-arvoisia malleja.

*****

Jeremy puolestaan jatkaa politiikassa kommunistipuolueen aktiivina. Hänen analyysinsa mukaan ANC:n ydinongelma oli politiikasta kieltäytyminen.

Valtaan päästyään ANC halusi kansainvälisen areenan hyväksytyksi toimijaksi. Mandela puhui mielellään ”ihmiskunnan” tahdosta. Tuohon aikaan kansainvälisen hyväksynnän ehto vaan sattui olemaan Washingtonin konsensus. Etelä-Afrikka sitoutui apartheid-hallinnon velkojen maksuun, omistussuhteiden betonointiin ja tiukkaan rahapolitiikkaan.

Jeremy näkee tässä politiikassa kaksi suurta virhettä. Ensinnäkin tuotannollisiin suhteisiin ei puututtu. Toiseksi politiikan kuviteltiin loppuneen demokratiaan – vaikka siitä se olisi oikeastaan vasta alkanut.

Jeremy on kuitenkin pysynyt politiikassa ja toiminut ministerinäkin. Kommunistipuolueen jäsenenä hän on halunnut ohjata ANC:ta radikaalimpaan suuntaan, ennen kaikkea tuotannollisten suhteiden reformiin. Hänen mukaansa politiikalla olisi paljonkin mahdollisuuksia, jos vaihtoehdoista ei ehdoin tahdoin kieltäydyttäisi.

*****

Etelä-Afrikan tilanne pakottaa kysymään: mitä tulisi tehdä, jos hallitusvalta ei auta taloudellisen tasa-arvon edistämisessä?

Myös Suomesta löytyy runsaasti pettymystä politiikkaan ja sekä Timin että Jeremyn ajattelutavan seuraajia. Toisten mukaan politiikassa voitaisiin tehdä paljonkin ellei luotaisi rakenteellisia esteitä, toisten mukaan vain ruohonjuuritasolla voidaan tuottaa muutosta. Molemmilla on mielestään hyvin pätevät argumentit sille, miksi toisen lähestymistapa politiikkaan on voimavarojen haaskausta.

Asian ydin on kuitenkin siinä, että molemmat ovat oikeassa.

 

Julkaistu Tiedonantajassa 29.8.2014

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s